Enkelisielun repliikkejä

"Juontajasetä, miksi niin harvoilla lapsilla näyttää olevan siivet selässään? Varsinkin kun aikuisia katson, heillä harvoin on siivet."

"Ehkä aikuiset ovat vain hukanneet enkelimäisyytensä."

"Tuo on surullista kuulla. Ajattele, jos täällä kaikilla olisi siivet! Minä tiedän että minun siipien ansiosta olen enkeli, muuten olen vain pieni arka tyttö. Enkelithän on aina hyviä olentoja, vai?"

"Juuri niin, mutta ei aivan. Saatana oli langennut enkeli."

"Surullista. Ehkä jos Saatana olisi saanut ison halin, siitä ei olisi tullut niin paha?"

"Halaisitko sinä Saatanaa? Kaikki vihaavat Saatanaa."

"Halaisin! Kaikki ovat halin arvoisia, jopa Saatana."

"Sinä todella olet enkelisielu."

"Älä ujostuta minua. Hmm... Onneksi sentään joillain lapsilla on siivet! Tulen aina surulliseksi kun he eivät tajua että heillä on sellaiset. Minä löysin siipeni kerran ihan vahingossa."

"Miten löysit siipesi?"

"No itkin hirveästi kun se yksi poika koulussa oli ilkeä ja sitten mietin että onkohan Jumala olemassa jos rukoilisin, ja sitten Jumala kehotti minua tunnustelemaan lapaluitani ja kas, siellä oli jotain! Ja minä koitin heilutella niitä, niin kuin pääsisin lentämällä pakoon, ja ne tuntuivat untuvaisilta... Ja niin minä löysin siipeni."

"Voisitko opettaa muita löytämään omansa?"

"Joo! Se on helppoa. Täytyy vain ajatella kaikkein viattominta osaa itsessään ja sitten tuntee omat siipensä ikään kuin sisältä."

"Tiedätkö mitä, juontajasetä, en pelkää sulkasatoa enää niin paljoa. Tunnen iloa ja onnea vain, kun ajattelen, että muillakin on ehkä siivet vaikka ne eivät näkyisi heille tai muille. Varsinkin kun Jumala välillä vain hymyilee mutta ei vastaa kysymyksiini. Silloin tiedän että kaikki on hyvin vaikka en saa tietää ihan kaikkea vielä, olenhan vasta pieni tyttö."

(Kuva luotu käyttäen ChatGPT:tä.)