Novelli tulevaisuudesta

Tyttö nauroi makeasti ja juoksenteli valkeassa kesämekossansa ympäri ruohikkoista pihaa. Hän teki kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja ja nautti kesästä täysin rinnoin. Hän tunsi vapautta, sitä ihanaa vapautta olla lapsi. Äitinsä katseli vierestä huulet toisiaan vasten nipistäen mutta siltikin kyyneleet kihosivat hänen kirkkaisiin silmiinsä. Tyttö nauroi ja katsahti äitiinsä ja huomasi yhtäkkiä äidin itkevän.

"Mikä hätänä äiti? Onko kaikki hyvin?"

"Ei, kaikki hyvin kulta ei huolta, olen vain niin liikuttunut kun sinulla on hauskaa."

Tyttö katsoi äitiään hetken ja sitten hymyili aurinkoisesti.

"Okei, äiti! Ei tarvitse selittää enempää."

Tyttäreni jotenkin ymmärtää olla kyselemättä enempää kun purskahtelen itkuun kun näen hänet leikkimässä, pitämässä hauskaa, ollessaan vain lapsi. Olen Marie, nyt jo päälle neljänkymmenen vanha ja olen saanut esikoistyttäreni. Hän on varsin iloinen tyttö. Tunnen pakahduttavaa rakkautta häntä kohtaan. En tajunnut ennen lasta, että äidinrakkaus on tällaista. Muistelen välillä omaa historiaani insestin uhrina. Naurahdan koko asialle. Se on loppuun käsitelty. Kummallinen ajatus, että se toistuisi tässä perheessä, hymyilen vain ja katson kun lapseni pitää hauskaa. Sain perheen, lopulta, joka on täysin terve.

"Kulta, nyt voitaisiin mennä sisälle vaikka vaihteeksi. Mitä tahtoisit tehdä?"

"Hmm, mietin, äiti. Piirretäänkö? Tykkään niin piirtää kissoja! Sinä äiti olet paras opettaja!"

Hymyilin lapselleni ja nyökäytin.

"Tehdään siis niin."

Tämä on haavekuva mahdollisesta tulevaisuudesta kun olen terveempi. En edes muistele koko insestiä, se on loppuun käsitelty, elän aivan uutta elämää, ja niin edelleen. Insesti olisi vain ollut jokin hyvin outo osa elämääni joka kesti lopulta lyhyen aikaa. Saisin terveemmän elämän.

(Kuva Googlen kuvahausta.)