Ajatuksenvirtaa traumoista

Apua, olen loukussa. Olen omassa huoneessani enkä pääse mihinkään pakoon. Kohta he tulevat taas pahoinpitelemään minut. Mitä tulee tehdä?

En pysty tähän. Tukehdun. Kurkkua kuivaa ja sattuu. Apua, isä näyttää niin rumalta taas, pakko langeta, ei voi vastustaa kiihotusta... Nyt ne teki sen taas, varasti multa jotain. Itkettää, kaduttaa ja vihastuttaa. Mua käytetään kuin halpaa huoraa. Enkä saa edes maksua.

Itkettää. Oon vihainen itselleni. Miksen onnistu vastustaan niitä? Ne tulee ja lähtee ja sama toistuu. Sekoan pian.

Nyt ne teki sen taas. Taas ne hyväksikäytti mua. Vihaan itseäni kun joudun näihin tilanteisiin. Haluan kuolla pois. Oispa ase niin ampuis itsensä. En kestä elämää.

Haluan pois täältä, tuun sekoamaan pian täysin... Ne näky jonain kauniina olentoina, sit ne muutti muotoaan demoneiksi, sit ihmisiksi... Meen sekaisin mitä noi on ja mikä mä oon?

Haluan pois tästä huoneesta. Täällä tapahtuu pahoja asioita. Mä vaan oksennan henkisesti ja tuijotan transsissa. Se ähkii mun päällä... Mua yrjöttää... Sit se saa siemensyöksyn ja sinä hetkenä kuolen.

Mä yritin kaikkeni selvitä hengissä. Valvoin koko yön ovea vahtien, ettei ne tuu taas.

Mä oon turvassa nyt, viimein, turvallisin koti ikinä (toivon).

Äiti oli oksettavin kaikista. Se oli nainen. Lesboseksi on autuutta? (En mä tiedä...)

(Kuva tekoälyllä.)