Turvallisuuden tunne

Eilen lähestulkoon koko yön jylläsi mielessä hirvittävät takaumat. Pelkäsin että asuntooni murtaudutaan ja että minut raiskataan osastolla. Myös koko eilisen illan oli takauma päällä. Kävelin huoneessani edestakaisin irvistellen, se tuntui vähän lievittävän, purkavan, oloa.

Tiedän että paisuttelen tätä kärsimystä. Se on jotain mihin olen oppinut lapsuusvuosina. En osaa tehdä itselleni hyvää oloa.

Nyt alkaa jo hivenen helpottamaan. Pystyn taas jutella paremmin small talkia mihin takaumien kourissa en pysty.

Olen taas niin kiitollinen kun eilisyön jälkeen tuskaa taas purkautui, vaikka se olikin vaikeaa.

Matkin sukuseksitilannetta. Ikään kuin nauttisin. Oikeasti en tunne mitään. Tuskaa vain.

Luojan kiitos en ole saman katon alla enää raiskareiden kanssa, en enää elä lapsuuskodissa huumehelvetissä. Missä huumehelvetissä?

Olen nyt osastolla.

Hoitajat aamussa olivat hyvin ymmärtäväisiä. Toivat minulle aamiaisen huoneeseen ja sitten hörpin kahvia yleisissä tiloissa heidän seurassa. Oli kyllä todella tuskallinen olo mutta ihanaa nähdä että minua kohdellaan hyvin. En ole tottunut sellaiseen.

Olen vajonnut pieneksi vauvaksi. Tai taaperoksi. Joka vain tahdoo äidiltä tutelin ja juoda maitoa, että joku röyhtäyttää, ja mikä tärkeintä... Nukkua. Nukkua yöt, turvassa.

Vaikka olisinkin turvassa jo, ei tunnu siltä.

Muistoja virtaa aina takaumissa. Nyt muistin itseni kehdossa, katson silloin aina ylöspäin koska niin tein kehdossa, ja näin isäni ja äitini tekemässä jotain mikä sai minut hämilleen. Katsoin siis täällä osastolla kattoon ja mietin mitä näen siellä... Kuvia tilanteista joita on vaikeata hahmottaa tarkasti.

Muistin että minut ja veli on ihan kädestä pitäen opetettu tähän. Vanhemmat ovat näyttäneet mallia. Sairasta.

Sen myös muistin, että halusin seota pahemmin kuin kukaan koskaan - olin niin itsetuhoinen. En osannut käsitellä tunteitani oikein - kukaan ei ollut opettamassa. Siitä edelleen kärsin.

Taas, kuten yön pimeän jälkeen, aurinko nousee ja olen iloinen että yö on ohitse.

Tässä kuvitettuna hulluuteni ChatGPT:llä.

Olin sänkyyni sidottuna, kaikki raajat paljaina

He vain naureskelivat, nauttivat joka hetkestä

Kun saavat minua kiduttaa

Sydän hakkasi kurkussa asti ja tärisin kauhusta

Olin täydellisesti heidän armoilla

En tiedä mitä seuraavaksi tapahtui

Mutta huusin heille että tappakaa minut jo, en kestä tätä enää

Kipua, nautintoa, tuskaa

Eikö ole kiva kun saan sinut tuntemaan jotain