Itsemurhista

Olen elossa. Olen olemassa. En ole kuollut, luojan kiitos. Minä elän.

Oli lähellä että en kuollut. Tällainen mielikuva minulla on vaikka en muista, miten olen ollut kuolemanvaarassa. Ne ovat ehkä sellaisia asioita joista en vielä uskalla avautua. Nimittäin aika rankkoja syytöksiä... Enempää en paljasta.

Olen läpi koko elämäni ollut itsemurhan partaalla. Ensimmäisen kerran muistan että kuusivuotiaana halunnut tehdä itsemurhan. Ajattelin hypätä auton alle, että hyvästi, julma maailma.

En enää ole itsetuhoinen, luojan kiitos. En edes ajatuksissani onneksi enää niin paljoa, mitä myös ollut, vaikka fyysisesti en itsetuhoinen olekaan koskaan ollut. Tai siis että olisin esimerkiksi viillellyt. Joskus yritin, en pystynyt. En voinut tuottaa itselleni fyysistä kipua. Se jäi yritykseksi.

Itsemurha on surullinen asia. Tiedän itsekin mitä on olla vuosia itsemurhan partaalla. Täällä osastolla eräs potilas kertoi yrittäneensä tai halunneensa yrittää itsemurhaa. Yritin hänelle sanoa, että myöhemmin sitä saattaa olla kiitollinen että ei onnistunut, että ei kannata tehdä mitään hätiköityä, että saattaa käydä vain huonommin, jos yrittää. Eräs ystävä päätyi pyörätuoliin yritettyään. Tämä on todella surullista.

Jos olet itsemurhan partaalla, neuvoisin yrittää etsiä mahdollisimman paljon valonpilkahduksia elämästä. Jotakin, mikä tuottaa iloa. Itsemurhan partaalla sitä on syvästi masentunut. Yritä vaikka väkisin hymyillä. Mieli reagoi siihen, jos pakottaa hymyn huulilleen, alkaa mielikin piristyä. Muistaakseni näin olen lukenut ja itse välillä hymyilen kun on todella paha olo ja se auttaa oikeasti.

Yritä tehdä kaikkea mikä saa sinut poissa itsetuhoisista ajatuksista. Huolehdi arjen rutiineista. Hemmottele itseäsi! Kaikkien pitäisi tämä osata. Elämässä saa ja pitää olla nautintoja! Sinun voi olla vaikeaa antaa itsellesi positiivista huomiota mutta opettele. Syö hyvää ruokaa, herkuttele maltilla, nauti lämpimästä suihkusta, käy kävelyllä... Mikä tahansa vain hellii sinua, tee se.

Olen itse tyytyväinen että elän vaikka elämäni on ollut kärsimystä täynnä. Joskus sitä myös joutuu vähän pakottamaan itseään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Esimerkiksi jos olet tottunut ajattelemaan negatiivisesti itsestäsi tai elämästä ylipäätään, voi olla vaikeaa kääntää ajatukset positiivisiksi. Mutta se kannattaa. Ja kannattaa ainakin yrittää.

Aivot ottavat sen vastaan mitä niille sanoo. Jos sanot jatkuvasti negatiivisia ajatuksia, siitä syntyy kierre jota on vaikeaa katkaista. Opettele viiden ajatuksen lisäksi ajatella vaikka kaksi positiivista ja lisää ajan mittaa positiivisia ajatuksia omaan tahtiisi.

Olet tärkein ihminen omassa elämässäsi itsellesi. Ole siis itsesi paras ystävä.