Oleminen

Olen oppimassa sen, elämän yksinkertaisuuden. Miten vain olla, elää ja hengittää, ja se riittää, mitään muuta ei tarvitse. Jos menee huonosti, on se ihan okei. Välillä elämä on sellaista. Tyynesti hyväksyä sekin.

Joten miten saavuttaa tällainen olemisen tila? Ehkä sitten, kun kärsimystä alkaa olemaan liikaa, alkaa vasta todella tottua siihen ja lopulta hyväksymään sen osana elämää. Ehkä ennen sitä kaikkea kärsimystä vaistomaisesti vastustelee, mikä saa sen vain lisääntymään pikemminkin kuin helpottumaan. Joten hengitä, hengitä sitä pahaa oloa, ja hengitä se ulos.

Heittäydy virran vietäväksi. Anna asioiden vain tapahtua, älä vastusta. Jos tapahtuu jotakin mihin et voi vaikuttaa, luota. Ehkä sinua johdatellaan oikeaan suuntaan. Anna virran johdattaa mutta tee samalla päätöksiä äläkä lamaannu tai ole passiivinen niin että kaikki tapahtuisi itsestään.

Menetetty elämä

Hukassa tyttö tämä

Suree lapsuuttaan turmeltua

Synnillä liattua

Elämänhalu kateissa

Paniikinomaisissa tiloissa

Joutuu tyttö päivänsä viettämään

Täydellistä ei ole tää

Elämä jonka hän haluaisi

Taivaita tavoittaisi

Liian suuria tahtoisi

Vaikka tuskin mikään onnistuisi

Tyttö mietti mielessään

Kelpuuttaako elämä tää?

Jospa vähään tyytyisi

Olemisen taidon taitaisi

Hän keskittyi hengittämään

On raikasta ilma tää

Sulki silmänsä hellästi

Hymyili autuaasti

Ehkä elämässä ei tarvitse muuta

Kuin elää, hengittää ja unta

Niin kaunista on elää näin

Aivan kuin paratiisissa lähekkäin