Miten saada hyvä loppuelämä

Tsemppiä ensinnäkin kaikille jotka tavalla tai toisella nyt kärsivät. Ette ole yksin tuskanne kanssa, ei kukaan teistä. Jos nyt mietitte että miten tämä loppuu, kauan tätä vielä kestää tai olette katkeroituneita elämästänne, sanon sen vain, että sen ei tarvitse mennä niin. Teidän ei tarvitse kärsiä. Teidän ei tarvitse olla samassa pisteessä loppuelämäänne. Teidän elämänne koettelemukset, niiden ei tarvitse määrittää koko loppuelämäänne. Rohkaisisin sitoutumaan eheytymisen polulle. Se on vaikea, repivä prosessi, joka on äärimmäisen palkitseva.

Oli teillä mitä traumoja hyvänsä, voin lohduttaa, että elämän alkutaipaleen ei täydy määrittää loppuelämää. Mitä tahansa onkaan tapahtunut, isän alkoholismi, äidin huumeidenkäyttö, sisaruksen raivonpuuskat, kiusaaminen, henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta, tai mitä tahansa muuta onkaan kuviteltavissa, ei sinun ole pakko identifioitua siksi henkilöksi joka olit silloin kun se kaikki tapahtui ja säryit palasiksi. Sinun ei tarvitse olla se tyhmä ja ruma tyttö tai poika jollaiseksi sinua haukuttiin. Sinun ei tarvitse kantaa turhaan syyllisyyttä jostain mihin et koskaan ollut syyllinen. Sinun ei tarvitse olla mitään sellaista negatiivista mitä sinulle on läpi elämäsi uskoteltu että olisit.

Sinä voit itse määritellä sen kuka olet. Se on vain ja ainoastaan sinun käsissäsi, määritellä itsesi, omakuvasi, ja niin edelleen. Kukaan muu ei voi määrittää sitä. He voivat haukkua sinua mutta sinä olet ainut joka tietää kuka todella olet. Kasva siksi ihmiseksi joka itse tiedät olevasi, älä siksi jota joku muu väittää sinun olevan.

Kummin päin mieluummin tahdot? Muista, että sinä olet ainut henkilö joka voi todella tehdä tämän päätöksen. Haluatko turtua siihen tuskaan ja hyväksyä sen katkeroituneena, mistä kärsit koko kouluajan, vetää päihteitä tauotta ja sillä turruttaa tuskaa ja elää näin keski-ikään saakka kunnes saat omia lapsia ja he kärsivät sinun valinnoistasi? Haluatko vanhuudessasi edelleen kokea että elämä jäi elämättä päihdehelvetissä, insestiä harjoittaessa, alkoholistina, ammatissa josta et oikeastaan pidä tai ihan vaan ollut henkilö jota olet aina vihannut? Vai tahdotko kokea vaikean ja tuskallisen, pitkään aikaa vievän prosessin, joka hajottaa sinun perusteet kokonaan ja rakentaa ne uusiksi, prosessin, jonka jälkeen palkintona on se että olet kuin uudestisyntynyt, osaat nauttia elämästäsi, et katkeroidu menneisyydestäsi etkä kanna kaunaa, ja koet lopultakin ihan aitoa tyytyväisyyttä elämään? Haluatko mieluummin siis elämän jossa elämän alku ei koskaan muutu onnelliseksi lopuksi vai haluatko onnellisen uuden alun ja loppuelämän?

Tässä muutama neuvo, miten toimia minkä tahansa ongelman suhteen:

1. Ota ensimmäinen rohkea askel. Se voi olla päätös, "nyt en enää tahdo olla ahdistunut", "haluan oppia päästämään irti sosiaalisista peloista", tai ihan vain (kuten itse tein) "otan itseäni niskasta kiinni ja ratkon elämäni kaikki epäkohdat". Kirjoita tämä päätös lapulle ylös ja alleviivaa tai kehystä teksti. Kirjoita aiheesta lisää, mitä mieleesi juolahtaakaan. Sitten anna alitajunnan hoitaa asiaa. Palaa siihen tietoisesti välillä ja välillä anna ajatuksen muhia. Alitajunta ottaa käskyn vastaan ja toimii.

2. Kohtaa vaikeat tunteet ja ajatukset. Et voi loputtomiin paeta niitä. Olisi siis hyvä, omalla ajallaan, hyväksyä ne. Voit aloittaa pienestä, kuten ensiksi hyväksyä se että et hyväksy. Itse yleensä menen makuulle ja annan kaiken vyöryä mieleen estelemättä sitä. Eräänlaiseen flow-tilaan menen.

3. Päästä irti ongelmasta. Voit huomata että iso mörkö olikin pieni, vaaraton ja pelokas osa sinua. Se on nyt kutistunut ja on sympaattinen. Sitä on helppo käsitellä, helppo lähestyä. Anna itsellesi kuitenkin aikaa kohdata tuo mörkö. Sen kohtaaminen ei käy hetkessä. Voit kuitenkin lohduttautua ajatuksella, jos tuo mörkö on sinussa edelleen pelottava, iso ja vaikeasti käsiteltävissä, että se ei sitä pohjimmiltaan ole.

Tee se työ mitä vanhempasi eivät koskaan tehneet. Ratko ongelmat ja aloita uusi elämäsi. Älä kanna sukupolvien tuskaa mukanasi aina. Älä siirrä sitä eteenpäin. Se ei ole hyväksyttävää. Saat monin verroin paremman elämän jos et kosta omille lapsillesi sitä mitä itse jouduit kokemaan. Sellainen elämä ei ole elämisen arvoinen. Kun olet tehnyt työn, alkaa uusi vaihe elämässäsi. Koet aitoa iloa, tunteiden eri vivahteita voimakkaammin, suurempaa ihastumisen tunnetta kun kiinnostut jostakusta, voimakkaampaa seksuaalisuutta, kauniita tunteita kun ajattelet kokemiasi vastoinkäymisiä, uudenlaista voimaantumusta, rohkeutta ja suurempaa ja syvällisempää tyytyväisyyttä elämään. Elämä on elämisen arvoista. Toivoa on saada tällainen tyydyttävä loppu kärsimykselle. Voin vain kertoa että se on niin palkitsevaa ettei sitä halua missata.

Eikä tämä ole sanahelinää. Puhun nyt kokemuksesta. En sanoisi näin jos en tarkoittaisi sitä. Sinulla on mahdollisuus eheytyä. Jos tarvitset keskusteluapua eikä sinulla ole ketään kenelle puhua, suosittelen soittamaan anonyymiin kriisipuhelimeen joka maksaa tavallisen puhelun verran ja päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Numero on: 09 2525 0111. Toivon sinulle parasta apua ja voimia polullesi.