Hyvä aamu koska olen onnellinen

Tänään on hyvä aamu. Herännyt ajoissa kahvittelemaan ja katsomaan Muumeja. 

Olen niin onnellinen. On eräs ihastus. Näen häntä ehkä joskus tässä. On syytäkin hymyillä! 

Nyt tässä kenties kuukauden ajan olen mennyt tasaisesti eteenpäin ja pieniä askelia välillä ottanut ylemmäs mutta isoja laskuja ei ole tullut. Odotan romahdusta mutta ei sitä näytä tulevan. 

Olen nykyisin hirmu tyytyväinen elämääni. En koe juurikaan stressiä, ahdistusta tai pelkoja. Elämä tuntuu sujuvan mutkattomasti. Ei mitään kovin vaikeata. Kaikki on helppoa.

En ehkä ikinä aiemmin ole ollut näin tyytyväinen. Olin ehkä teininä huoleton ja nauroin paljon mutten ollut tällä tavoin syvästi tyytyväinen. Alan tuntea tunteita enemmän ja ymmärrän miten turta olen kun dissosioin. Alan herätä kehon tasolla kokemaan elämää täysillä. 

Elämä on ihanaa ja kaunista. En kadu mitään. En pahinta pimeyttä, en vuosien tuskaa. En lopulta ole menettänyt mitään. 

Saan kokea tämän eräänlaisen jälleensyntymän ja kaiken sen riemun olla elossa ja vapaa joten miten voisin toivoa tämän parempaa? Tämä on jo nyt pakahduttavaa. Ja vain paremmaksi menee.