Katsellut ikkunasta yöhön

Olen tässä viime päivät vain rentoutunut sarjojen ja leffojen parissa ja tehnyt hengitysharjoituksia.

Tuli puheeksi erään ihmisen kanssa mitä fiktiivistä hahmoa muistutetaan. Minä kuulemma muistutan One Piecen Nico Robinia. Tuollainenko olen? En oikein kuulemma näe itseäni realistisesti. Voi hyvin olla. Sain myös kuulla olevani ryhdikäs kun kävelen ja mietteliäs ilmeeltäni. 

En itse kyseistä mangaa ole lukenut tai animea katsonut mutta pidän kyllä tuosta hahmosta. Kenties koen itsekin samaistuvani. Olen se joka haluan olla? Mutta pidän siitä että minussa on useita puolia, persoonia, jotka kyllä tahdon integroida yhdeksi. 

Viime päivinä en ole oikein muuta tehnyt kuin levännyt ja tehnyt hengitysharjoituksia. On aivan massiivisesti auttanut pelkästään hengittäminen. 

Tunnen fyysisesti miten pää eheytyy. Päässä ensin huimaa ja kehossa tunne kuin se olisi kovassa paineessa ja sitten maadoitun. Erilaisia tuntemuksia pään alueella ja koko kehossa. 

Uusin selfie. 

Niin monet kerrat olen katsellut ikkunasta yöhön, haaveillut ja halunnut pois. Niin paljon tahdoin vain rakkautta. Katulamppujen kylmä valo ja yön mustuus mikä piilottaa alleen kaiken pahuuden... Ja se mystinen, rauhallinen mutta petollinen tunnelma... 

(Toinen kuva tekoälyllä.)