Eheytyminen edistyy ja vasta alkaa

Jotakin hyvin merkittävää tapahtui eilen voinnissani. Astuin eheytymisen portailla askelmalle yksi. En tiedä paljonko portaita on mutta tämä oli iso juttu. 

Otin kuvan tästä päiväkirjamerkinnästä kun en jaksanut kopioida ja kirjoittaa sitä tähän. 

Koin jonkinmoisen satorin kun istuskelin pihalla ja rentouduin. Hetken aikaa yhtään mikään ei vaivannut. 

Katsoin Sweeney Todd -elokuvan aamukahvit juoden. Aika raaka mutta on siinä oma mustanpuhuva tyylinsä, jopa huumori. Pidän myös elokuvan hahmoista. Lovett on toisaalta hellä mutta sairas psykopaatti toisaalta. Sitten lähdin pienelle kävelylle. Tulin kotiin ja keitin lisää kahvia. Tänäänkin tuossa kävellessä, ulkona istuessa ja kotona, hengittelin. Äärimmäisen toimiva keino kyllä nuo hengitysharjoitukset kunhan saa sen oikein toimimaan. 

Olen muutaman viime päivän aikana maadoittunut ennätysvauhtia. Ja pelkästään hengittämällä. 

Tein tällaisen kirpputorilöydön. Oli niin minun näköinen tyyny että piti ostaa vaikka ajattelin että en enää osta sisustusesineitä, niitä minulla on riittämiin. 

Olen tässä havainnut itse että kasvoni ovat kirkastuneet kun niihin palaa tunto. Olen kuullut joskus ettei minulla näy mikroilmeet. Kasvoni ovat todella turtana ja ilmeettömät. On ihanaa saada omat kasvot, ilmeet ja itseni takaisin. 

Eilinen päivä oli mullistava. Koin hetkellisen valaistumisen, satorin.

Yhtäkkiä on päivänselvää miksi minulla on aina ollut se isä-hymy. Turrutin kasvoni kokonaan ja omien ilmeitteni sijaan omaksuin hänet. Ensimmäistä kertaa ikinä lopultakin alkaa tulla omat ilmeet esiin. Kiitollisuus. 

Tiedän että olen hullu mutta nyt vähemmän hullu kun sen alan ymmärtää. 

Tää on ihanaa. Ei mun tarvii tehdä mitään töitä enää. Kaikki on seesteistä. Rauhaisaa. Nautin olostani. Ei tarvitse MITÄÄN. 

Oudolla tavalla tuttu tunne. Kuin se olisi ihmisen perusolemus. Tämä tila.