Kerron hivenen kiinnostavista harhoistani

Heräsin tänään hieman aikaisemmin kuin yleensä. Taisin nukkua syvempää unta. Televisio oli päällä ja tuli Taivas TV7:lta haastattelu ex alkoholistista ja rikollisesta joka tuli uskoon sen jälkeen kun melkein teki itsemurhan. Kiinnostavaa kuunneltavaa. Minua kiinnostaa tällaiset tarinat.

En ole itse varmaan kokenut mitään hengellistä elämässä mutta spirituaalisia kokemuksia on, unia, esimerkiksi. Muistan kyllä etäisesti että olen hallusinoinut enkeleitä ja demoneita kaikkialle.

En ymmärrä näitä dimensio-juttuja kunnolla mutta koin vahvasti siirtymän taajuudella ylemmäs vuonna 2014. Näin sen haikalaparviunen. Muistin menneitä elämiä. Ennustan jotain asioita. Saattaa olla että näin lapsena enneunia. 

Niiden lisäksi on monia tilanteita kun olin meditatiivisessa tilassa ja kävin läpi asioita. Esimerkiksi kerran meditoin niin että olin ensin vauva, sitten sikiö, sitten olin äiti joka odottaa minua kunnes olin taas omassa kehossa. Olin valvonut yön ja kun aamuaurinko alkoi sarastaa, katselin sitä ikkunasta ja meditoin miten symbolisesti aamu koittaa. Olin piirtänyt kuvaa minusta ja isästäni hyvin hitaasti ja hartaasti meditoiden niin että meidän välissä on viiva joka erottaa meidät toisistamme. Olin silloin jotenkin kiinni isässä ja tämä auttoi. En tiedä, mitä kaikkea tuolloilloin kävin läpi, mutta se oli tärkeää. 

Sitten on harhoja joista en vielä ole kertonut. Mielenkiintoisia juttuja silti. Jotenkin minut opetettiin rukoilemaan polvistuneena. Vähän niin kuin kosinta-asennossa. Rukoilin kaikkea maailman puolesta ja että kaikki löytäisivät itselleen sopivimman kumppanin. Tein hitaasti sormella ääretön-merkkejä ilmaan, todella pieniä ja sitten todella isoja, ja sen jotenkin piti kai kasvattaa tietoisuuttani. Siinä oli niin alienit kuin Jumala läsnä.

Viimeksi puoli vuotta sitten oli tällaisia harhoja. Uskoin että jos piirrän ovelle sormellani ruksin, kukaan ei pääse murtautumaan siitä sisään. Päädyin osastolle. Kävin osastolla läpi uskomuksia ja pelkoa että epäonnistun "tehtävässäni". Ajattelin pelottavia asioita ja kuvittelin että ne tapahtuvat. Tällä tavalla valvoin pari yötä. Heräsin unesta ajatukseen että suosikkiartistini on täydellinen sielunpuoliskoni. Sitten jotain tapahtui, en ole varma, mitä. Ehkäpä kävin kaikki pahimmat harhat tavallaan läpi ja vapauduin. Eli maailmankaikkeus pelastettu ja kaikkien minulle tärkeiden elämät pelastettu ja oma elämäni pelastettu. Piirsin kuvan Marie-delfiinistä joka voitti haikalat eikä enää tule jahdatuksi ja että minä taas en raiskatuksi. (Marie-delfiini on jokin samalla symbolinen, samalla harhainen ajatus eräästä delfiinistä jonka elämä on yhteydessä omaani.) Sitten tajusin musertavasti ja pelottavasti harhaisuuteni. 

Pääsin sen jälkeen jossain määrin irti ensi kertaa harhasta joka on ollut itsepintainen jotakuinkin viisitoista vuotta. Pääsin myös hiljalleen pelosta irti että joku tekee minulle jotain pahaa. Pääsin osastolta kotiin. Sen jälkeen en ole enää mennyt sinne. Siitä on jotakuinkin puoli vuotta nyt kun harhat ovat hellittäneet, joskaan eivät täysin poissa, mutta tavallaan ovat.

Nyt menee ihan okei ja keskityn enemmän arkisiin, vähemmän henkisiin asioihin.