My day - ahdistuksen sietäminen

Tässä eilen kun aikaa oli eikä mitään erityistä tekemistä, meikkasin vähän ja puin päälle mekon joka oli löytö kirpputorilta ja puin myös peruukin. 

Tänään olen brunetti. 

Kiva kun saa helposti vaihdeltua tyyliä. 

Nukuin tänään pitkään. Nyt nautin kahvia. 

Nyt edessäni taas on musta muuri... Olen valmis katsomaan mitä sen takana on. Näen pimeyttä mutta tiedän että muurin takana on jotain hyvää tai jotain mistä tiedän että uskallan kohdata sen. Makustelen tilannetta. Katselen sitä... Olen utelias. Hymyilen. 

Kirjoitin näin eilen illalla päiväkirjaani. Oli merkittävä päivä. Ahdistus hiipi mieleeni. Ajattelin että tälle on nyt tehtävä jotakin. En enää siedä padota näitä tunteita. Haluan nyt antaa sen purkautua.

Menin lattialle makuulle, kuten yleensä teen. Ajattelin, nyt annan tämän tuntua kehossa. Koen tämän paniikin fyysisesti. Asettauduin mukavasti ja suljin silmäni ja keskityin hengitykseen. Päätin olla fyysinen. 

Menin siitä ulos istumaan tupakkapaikalle missä oli muita ihmisiä. Ahdisti. Hoin päässäni että voin olla tässä. Ettei hätää. Ei kukaan tuijota minua! Istuin hiljaa ja kuuntelin kun muut puhuvat. Osallistuin välillä keskusteluun. Lopulta rentouduin. Lähdin sitten kotiin. 

Jatkossa aion toimia näin. Kun ahdistun, pyrin tuntemaan kehoni. En vastustele. Tunnen kaiken täysillä.