My day - lääkärintapaaminen

Uusi hieno päivä jälleen. Kävimme ohjaajan kanssa lääkäriä tapaamassa. Kävellessämme sinne kerroin yhdestä ihastuksestani ja siitä miten voisin ehkä lähestyä häntä. Hän sanoi minulle ettei ole tainnut kauheasti olla minulla ihastuksia viime aikoina. Vastasin että ei ole, kun en edes käy missään, miten voisin ihastua? Hän kysyi miten yleensä lähestyn baarissa ihmisiä ja hetken mietittyäni en osannut vastata siihen muuta kuin että menen pöytään ja kysyn voiko liittyä seuraan. Enempää en keksinyt. En ole kovin hyvä tässä! 

Tällä kertaa en juurikaan jännittänyt lääkärintapaamista. Puhuimme odotellessamme aiemmista lääkärikäynneistä ja siitä miten paljon olen niitä pelännyt ja jännittänyt ja että miten erilaiselta nyt tuntuu mennä tapaamiseen. Olin aika rento ja luottavainen että hyvin se menee. 

Päädyimme siihen tulokseen että kun vielä puoli vuotta sitten minulla oli aika paha psykoosi, ei aleta minulle vielä etsimään uutta terapeuttia vaan katsomme puolen vuoden päästä vointiani uudestaan, voinko yhtä hyvin kuin nyt vai paremmin, ja jos voin, olen valmis psykoterapiaan.

Kerroin huolistani siitä että pelkään että minua ei uskota että minulla on traumataustaa. Lääkäri totesi että hänellä ei ole syytä olla uskomatta ja että on todella kurjaa että olen tullut kyseenalaistetuksi. Sairaanhoitaja totesi samaa. Myös ohjaaja nyökytteli. Lääkäri myös sanoi että yleensä psykoosi puhkeaa trauman takia.