Ihastus

"Työnarkomaniasta" yli pääseminen edistyy. Vitsaillen nimitän tätä työnarkomaniaksi, mistä kärsinyt jo vuosia. Se on hyvä asia ollut, olen sen ansiosta edistynyt huomattavan nopeaan tahtiin ja luonut hienoja ideoita joita joskus toteuttaa käytännössä, kuten vaikkapa sketsihahmoja joita voin näytellä, tai oma imago ja itsensä löytäminen, identiteettini, johon olen tutustunut ja paljon sen parissa töitä tehnyt. Mutta nyt alkaa olla aika oppia vain rentoutumaan. Laiskottelemaan.

Ensiksi päätin että saan laiskotella. Olin silloin vielä osastojaksolla. Siellä tein hurjasti töitä itseni parissa. Kävelin osaston käytäviä ympäri miettien, miettien. Ajattelin tulevia lapsiani ja minkälainen olisin äitinä. Keksin, että lasten kanssa voisi viettää toisinaan sellaisia "ei tehdä mitään"-päiviä. En muista millä sanoin sitä nimitin mutta pointti oli että päättää että pitää välillä päivän kun saa toisin sanoen laiskotella ja tehdä mitä huvittaa. (Ei sellainen päivä että ollaan hiljaa samassa tilassa eikä edes liikuta mihinkään ja ollaan hiljaa, kuten vitsailin, kun kerroin tästä ideasta eräälle ohjaajalle. Pitäisi olla melko valaistunut perhe että se olisi mukavaa!)

Yritin takoa päähäni, nyt on päivä kun saa laiskotella ja tehdä mitä huvittaa. Pyrin takomaan sen alitajuntaani, että mieleni ottaa sen ajatuksen vastaan, ja alkaa toimia sen mukaan.

Seuraavaksi harjoittelin sitä että rentoudun paremmin. Meditoin ja tunsin miten levoton ja hermostunut olen fyysisesti. Tunsin hienoisen jännityksen koko kehossa ja kaikissa lihaksissa. Pyrin kokemaan rentouden tunteen täysillä, pakottamaan itseni olemaan pelkäämättä tauotta. Hetkellisesti osasin höllentää ja irrottaa jännityksestä. Se oli toinen askel "työnarkomaniasta" pääsemiseksi.

Seuraavaksi harjoittelin ajattelemaan vähemmän vaikeita juttuja ja keskittymään arjen pikku toimintoihin ja iloihin. Yrittänyt ymmärtää sen tunnetasolla että on ihan turvassa kaikkialla. Pyrin maadoittamaan itseni. Jotenkin tässä hiljalleen lopulta on kyennyt entistä enemmän rentoutua.

Tänään olen käynyt kävelyllä ja katsellut leffoja ja jutellut erään miespuolisen ihastuksen kanssa. Ajateltiin käydä yhdessä kävelyllä. Olen ihastunut. 

Juteltiin siitä kuka fiktiivihahmo oltaisiin. Hän vertasi minua One Piecen Nico Robiniin. Olin imarreltu. Ajattelin, tuollainen haluaisin olla.