Yltäkylläisyys ei vaadi mammonaa

Ollut miellyttävä päivä tänään. Kerron vähän mitä olen tehnyt ja mietiskellyt.

Ensinnäkin olen alkanut viime päivinä nukkumaan sikäli syvempää unta etten enää herää aamulla kun oveen koputetaan (ohjaajat käyvät aina aamukierrolla) ja tuodaan aamulääkkeet. Herään vasta siihen kun tulevat asuntoon avaimilla ja antavat lääkkeet. Sitten nukahdan uudestaan ja nukun pari tuntia vähintään kunnes nousen ylös.

Olen ollut ilman tupakkaa nyt. Vasta pari päivää tosin mutta tuntuu nyt hyvältä tämä lopettaminen, että se onnistuu tällä kertaa. Olen edelleen mennyt pihaan istumaan mutta en polttamaan. Olen myös siirtynyt jäätelöstä vähäkalorisempiin herkkuihin kuten turkkilaiseen jogurttiin hillolla. Nam.

Olen vapautuneempi. Sellainen vapauden tunne on että voin tehdä mitä vain milloin vain. Olen vapaa tekemään vaan kaikkea kivaa. Laiskottelu toimii.

Lähdin kävelylle kirjastolle ja palautin kirjan ja leffan ja lainasin muutaman uuden. Eckhart Tollea, muun muassa. Sitä aloitin tässä. Istuskelin terassilla ja söin aterian, ja mietin että tämä on kuin lomalla olisi, luksusta. Oikeasti olen vain ravintolassa ja syön halvan ranskalaisaterian mutta tunne on kuin luksus ravintolassa lomamatkalla tai jotain. Nautin täysillä. Tunnen suurta yltäkylläisyyttä.

Sitä en ole tainnut aiemmin mainita. Mutta nykyään elämä kaiken kaikkiaan tuntuu niin yltäkylläiseltä. Kuin olisin todella rikas materiaalisesti ja henkisellä tasolla myös. En ole järin rikas, elän tuilla. Tunnen kuitenkin yltäkylläisyyttä monin tavoin.

Menin sen jälkeen istumaan torille ja ostin jäätelötötterön ja otin kirjan esiin. Pohdin olemassaoloa, tyyneyttä, omaa olemistani Tollen kirjan innoittamana. Voin Tollen opetuksista joihinkin samaistua. Se tyyneys ja rauha ja ajatuksettomuus. Sitä koen nykyään. Kokenut, sanotaan, vuoden tai pari, ehkä, ehkä pidempään.

Lähdin kotiin päin kävelemään ja nautin hyvästä säästä. Nyt keittelen kahvia ja menen kupin kanssa ulos istumaan ja otan musiikit, päiväkirjan ja Tollen mukaan.

Sinun ei tarvitse olla rikas millään tavoin kokeaksesi yltäkylläisyyttä. Ei rikas materiassa, ei kalliita vaatteita tai tavaroita, kaikki voi olla ostettu kirpputorilta käytettynä halvalla ja siitä saa hyvällä maulla kaunista, vaatteista tai talon sisustuksesta. Et tarvitse isoa asuntoa kokeaksesi kotisi täydellisenä. Voit sisustuksella vaikuttaa tilavuuteen. Et tarvitse sataa paria kalliita kenkiä, muutamat eri näköiset kelpaavat. Se kertoo vain siitä ettei tyydy mihinkään jos sadat kalliit kengät eivät riitä ja tahdot vain lisää ja lisää. Tai vaihtoehtoisesti laukkuja, toki. Mitä nyt kukin ostaa. Merkkivaatteita, vaikka.

Sinun ei siis täydy olla rikas kokiaksesi että olet rikas. Itse koen olevani rikas vaikka tuloni eivät ole kummoiset eläkeläisenä. Asuntoni on pieni mutta minulla on makua joten olen saanut kauniin kodin. Ja olisi varaa kyllä tuplasti isompaan, sitten kun täältä pois muutan. Sen isompaa asuntoa en tarvitse enkä edes halua.

Henkisesti taas sama. Itselläni ei juuri ole kavereita, ei ole kumppania, ei edes lemmikkiä. Nautin yksinolosta vaikka kyllä ajoittain olen yksinäinen. Tiedän kuitenkin että henkisen rikkauden suhteen asia on täsmälleen sama. Et tarvitse hienoja olosuhteita, kavereita, kumppania, lemmikkiä, mitä nyt ikinä kaipaatkaan, kokiaksesi olosi ja elämäsi hyväksi. En itse ole tässä suhteessa täysin vielä kokenut tällaista yltäkylläisyyttä, mutta sen olen, että esimerkiksi osastohoidossa sairaalassa mitkä aiemmin koin paikkoina joissa lähtee järki, olen ihan jopa hyvin viihtynyt. Viihdyin vaikka olosuhteet eivät olleet kovinkaan viihtyisät. Se että olosuhteet ovat kauniit ja viihtyivät, on tavallaan vain plussaa, vaikka voin olla vähemmänkin viihtyisässä paikassa hyvillä mielin. Voin olla tekemättä mitään erikoista enkä koe tylsyyttä. Viihdyn vain. 

Pointti on se, vaikka sinulla ei olisi yhtään mitään, voit oppia olemaan täydellisen tyytyväinen siihen mitä on. Saavutat riippumattomuuden. Mutta se varmasti edeltää paljon vastoinkäymisiä ja paljon oppia löytää tällainen tila. Ellei se ole jotain mikä on jo varhain opetettu tai opittu. Itse opin vastoinkäymisten myötä.