Eheyteen iloiten, toipua nauraen

Tähän listaan keinoja jotka saavat suupielesi ylöspäin, hykerryttävät vatsanpohjassa ja aktivoivat naurulihaksia, keinoja joista saat syvää tyydytystä, jotka ovat sinun terveyttäsi edistäviä ja moni täysin ilmaisia!

Ystävät ja heidän kanssaan hassuttelu. Mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa kuin juoruilla ystävien kesken ja vaihtaa kuulumisia. Itse en tällaista ole kyllä kokenut mutta voin vain kuvitella. Voit hauskuuttaa ystäviäsi vitsailemalla kaltoinkohtelijastasi. Minulla se on Matti-naamari josta vitsailen kun puhun tästä saamarin rumasta ilmeestä kasvoillani joka minulla toisinaan on. Mattinaamari kasvoille ja menoksi! Hän on siis isäni, mutta en paljasta hänen oikeaa nimeään. Raiskattu perse parkani, kuvailin myös. Kuvailin äänitakaumaa, kuin sika raiskaisi ladon ovea. Joskus nauru on oikeasti juuri sitä mitä tarvitset. Itsehän myös puhun äärettömän vittumaiseen sävyyn isästäni yleisesti. Haukun häntä sieluni kyllyydestä. Ehkä ystäväsi voivat auttaa sinua suhtautumaan vähemmän raskaasti, jos yhdessä vitsailisitte? Tai haukkukaa vaikka yhdessä tekijät alimpaan helvettiin! Teillä toisilla on tällaisia ystävyyssuhteita, minä vasta haaveilen.

Liikkuminen, liikunta tai rento kävelylenkki vain. Luonto saa meidät pysähtymään ja tuore raikas metsän tuoksu nenässä toimii suitsukkeen lailla. Voit mennä myös vain istumaan metsään miettimään. Katsella puron virtausta. Siellä saat olla melko varmasti yksin, ellei ole jotkut suunnistuksen SM-kilpailut käynnissä.

Syöminen ja juominen. Varoituksen sanalla, saattaa olla hyvin koukuttavaa! Siinä vaiheessa jos olet kaksisataakiloinen, kannattaa rajoittaa. Mutta muuten, hyvä ruoka, parempi mieli. Satunnainen herkuttelu, se, että on lopultakin itse aikuinen ja saa pitää karkkipäivän koska vain haluaa!

Rentoutuminen ja laiskottelu. Näistä ei ole pahaa sanottavaa. Itsehän olen niin sanotusti työnarkomaani joka on eläkkeellä. Ehkäpä jos et koskaan ole tehnyt mitään minkään eteen, olisi aika. Mutta näin sellaiselle joka taas ei osaa pysähtyä, suosittelen. 

Aina toipumisen mistä tahansa murheen aiheesta ei täydy olla kuin hautajaisissa olisi vaikka asia olisikin kuolemanvakava. Nimittäin tuntuu kuolemanvakavalta. Ei se ole. Yhdessä hetkessä itket ja toisessa naurat. No, sen kaikki tietävät. Mutta sitten kun et ole nauranut kymmeneen vuoteen ja jokaisen päivän itkenyt, tilanne ainakin tuntuu kuolemanvakavalta. Sellaisessa syvässä depiksessä unohtaa ottaa asiat rennosti. Ei hätää, minä yritän nyt näyttää sinulle, lukijani, jonkinlaisen valonpilkahduksen sinne suuntaan, missä lienetkin. Kuinka syvissä vesissä sitten uitkaan. Sillä ei ole merkitystä. Olit sitten valtameren pohjassa tai räpiköit pinnan tuntumissa, varmasti pilkahdus valoa on ainutlaatuista. Ja äärimmäisen syvän toivon herättävää varsinkin siellä missä on pimeintä.

Kuvittele nyt itsesi säkkipimeyteen ja pieni valo sinne lankeamassa, valo, joka näyttää tien ylöspäin, jos olet suunnasta sekaisin, mihin päin uida. Se valo voi olla joku ystävä, läheinen, ventovieras ehkä tai sitten se on sinun oma kaipuusi ja intuitiosi joka näyttää tien pintaan. Siellä missä meri on syvintä, on pisin matka pintaan, mutta ajattelepa mitä voit kertoa muille sitten kun pintaan pääset! Kukaan ihminen koskaan ei ole ollut niin syvällä meressä että olisi pohjalle mennyt. Sellainen tieto on jotakin suunnattoman arvokasta.

Siksi, ota tämä oma ainutlaatuinen polkusi ainutlaatuisena, mitä se on, jokaisella omansa. Kunhan olet pintaan päässyt, et pelkää mitään, mitä meressä jouduit kohtaamaan.