Mieli-polulla luontomaisemissa
Käytiin tänään Mieli-polulla entisen psykiatrisen sairaalan luontomaisemissa. Ohjaaja kehui miten kaunista täällä on ja miten täällä mielellään asuisi. Kuulemma kaiketi nämä rakennukset tulevat asumiskäyttöön. Enää hyvin vaikeasti voivat potilaat ovat tuolla. Sairaalaa tuolla ei muuten enää ole, se on siirtynyt eri tiloihin.
Ohjaaja sanoi että minullako muka huono suuntavaisto kun jatkuvasti olin neuvomassa mihin kävellä ja mitä missäkin on. Naurahtaen sanoin että olen vain ollut täällä hoidossa niin monta kertaa. Rupesin leikkimään turistiopasta.
Itselleni tämä paikka ei herätä samoja fiiliksiä, että onpa kaunista ja ihana harmoninen ympäristö asua. Se vain muistuttaa siitä itseäni että se on täynnä henkistä pahoinvointia. Onhan tuolla kaunista muuten.
Vesi liplattaa, lehdet kahisevat tuulessa. Tekisi mieli ottaa kengät pois ja mennä veteen kastamaan jalkansa. On muuten täysin hiljaista.
Olen ollut tuolla hoidossa päälle kymmenen kertaa. Sekoan laskuissa. Todella monta kertaa. On sieltä hyviäkin muistoja. Ohjaaja ja toinen asukas kysyivät mikä tuo iso rakennus on. (En ottanut kuvaa siitä.) Kerroin että siellä on kirkonpenkit ja siellä on myös pidetty juhlia ja laulettu karaokea. Ohjaaja naurahti että kirkonmenoja ja karaokea samassa paikassa.
En muista oliko ne kenties Halloween vaiko uudenvuoden bileet mutta siellä tanssittiin. Silloin oli hauskaa. Joskus myös laulettiin mikkiin. Oli todella kivaa esiintyä.





Moro. Itse olen monta kertaa käynyt tuolla, minun mielestäni on kaunis paikka. Ymmärrän sinun tunteesi paikkaa kohtaan. Ennen tehtiin psykiatriset sairaalat kauniisiin paikkoihin, ymmärrettiin miten ympäröivä luonto auttaa toipumiseen. Olen jopa asunut tuolla alueella pari vuotta. En siin ollut potilaana, vaan asuin siinä lähellä päärakennusta. Nykyäänkin pyöräilen välillä sinne ja kaveleskelen alueella, mielipolku on tuttu monelta käynniltä. T; Susi100
VastaaPoista