Kärsimys muuttaa muotoaan

Minulta kysyttiin miksi tavoittelen elämää vailla kärsimystä. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä ettei kärsimystä olisi vaan että se muuntaa muotoaan. Täydellä eheydellä en tarkoita tilaa jossa ei olisi inhimillisiä tunteita edelleen mutta ennemminkin sitä etteivät ne tunteet vie mennessään ja käänny tuhoisiksi itseään tai muita vastaan. En tiedä mitä täysi valaistuminen on koska en ole sitä itse kokenut mutta ymmärrän sen verran että tunteet kuten suru, viha ja pelko voivat muuttaa muotoaan niin että ne pikemminkin palvelevat sinua kuin tuhoavat sisältä.

Suru voi olla kuin valtameri jonne uppoaa syvemmälle ja syvemmälle aina niin ettei pintaa enää näy. Se voi myös olla se joka kyynel kyyneleeltä tipahtelee veteen ja jonka pinnalla kellut niin että se kannattelee sinua. Itkiessäsi jollekin koskettavalle asialle et voi sanoa olevasi iloinen mutta se on silti haikeaa ja kaunista. Miten voisikaan olla elämä jossa kokee ainaista onnea? Koskettavat hetket, ilon kyyneleet ja surun ja vihankin kyyneleet ovat osa inhimillistä olemista. Itse en haluaisi olla 24/7 pelkästään iloinen. Liikuttavat asiat muuttavat ihmistä. Ne saattavat opastaa meitä olemaan myötätuntoisempia itseämme ja toisiamme kohtaan.

Viha voi tulen lailla tuhota niin ympäristönsä kuin sinutkin. Valtavan raivon lailla se polttaa metsiä. Toisaalta oikein käytettynä tuli tuo valoa, lämpöä ja sitä voi käyttää ruoan valmistamiseen. Kyse on jälleen työkalusta ja siitä miten sitä käyttää, eikä itsessään viha ole negatiivinen eikä positiivinen tunne. Se on vain yksi tunteista. Ja kun kärsimyksestä pääsee ylös, voi vihan voiman valjastaa johonkin hyvään, kuten jonkin itselleen tärkeän asian puolustamiseen, vaikkapa kuin leijonaemon lailla suojella lapsiaan.

Pelko on mielenkiintoisin näistä itselleni. Olen läpi elämäni kohdannut monenlaisia kauhuja. Sitä kuvailen parhaiten vertauskuvalla haikalasta. Koen nämä otukset upeina kaikin puolin. Ennen ehkä pelkäsin niitä. Nykyään ne ovat vastakohtaisesti, ei jotakin mitä katsoessa tulee pissa housuun, mutta voimakkaita ja suuremmoisia. Pelon selättämisen myötä tulee rohkeus. Voisi kuvitella että joku vuorikiipeilijä, benjihyppääjä tai muita extreme-lajeja harrastava tietää tämän tunteen. On hyvin jännittävää kokea jotakin hyvin pelottavaa. Ja sen pelon voittamisen jälkeen tulee huippuelämys.

Ei siis ole elämää jossa aina olisi yksi ja sama tunne. On ihanaa kokea kaikki tunteet täysillä. Jotkut tunteet tuntuvat tuskallisilta. Kenties mitä valaistuneempi joku on, voi tunteet kokea eri tavoin hyvinä vaikka kyse olisi tunteesta joka mielletään yleisesti negatiiviseksi. Kärsimys muuttaa muotoaan, olen oppinut.