Kaikki on tässä

Tänään oli hieno päivä. Istuskelin tupakkapaikalla ja ajattelin että voisin lähteä kävelylle. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja lähdin spontaanisti kävelemään johonkin. Menin luontopolulle. Ihastelin siinä luonnon ja elämän ihmettä. Miten luonto vain on ja on harmoniassa ja sopusoinnussa. Kävelin hitaasti kiirehtimättä ja hymyilin. Carpe diem, mietin, että voisin tarttua hetkeen ja tehdä jotakin spontaania. Tuntui kuin olisin vanhus joka tekee kuolemaa ja viimeisen kerran katselee elämää ympärillään. Tältäkö tuntuu kun jälleensyntyy ja valaistuu?

Teki hyvää kävellä. Päätin että yhteen asiaan pakotan itseni nyt, pakottaudun menemään päivittäin kävelylle. Muuten en pakota itseäni tekemään mitään mikä ei tunnu hyvältä. Mutta kävelemisestä ja luonnosta tulee hyvä olo. Siihen kannattaakin itsensä pakottaa.

Iltapalalla juteltiin ohjaajan kanssa miten hänellä ei ollut parhaat arvosanat koulussa mutta kouluttautui tähän ammattiin lopulta ihan hyvät arvosanat saaden. Siinä mietin miten lapsellinen olenkaan ajatuksessani että menestyisin jotenkin vain alalla ja aloilla joilla harva tulee menestymään. Mietin realistisesti mahdollisuuksiani.

Voisin alkaa opiskelemaan oikeasti jotakin, kunhan pääsen mielenterveyshelvetistä eteenpäin. Elämänkoulua olen käynyt seitsemäntoistavuotiaasta saakka ja jossain määrin jo kouluttautunut, tai saanut kokemuksen jolla voin ehdottomasti myöhemmin auttaa, oli se tapa auttaa mikä hyvänsä.

Elämään voi saada täyttymyksen tunteen vaikka ei saisi kaikkea mistä unelmoi, ja vaikka olisi unelmien elämä ei silti välttämättä koskaan koe täyttymystä. Tämä on hyvä oppiläksy. Saada täyttymys ja unelmien elämä ennen unelmien elämää.

Ehkä otan tavoitteeksi vielä käydä lukion loppuun. Ehkä kouluttaudun kokemusasiantuntijaksi. Tahdon joka tapauksessa oppia uutta ja haastaa itseni älyllisesti. Voin tietysti edelleen jatkaa kirjoittamista, taiteen tekemistä ja opetella tekemään musiikkia ja tehdä siis kaikkea sitä mistä haaveilen. Jos olen menestyäkseni niin sitten menestyn. Toki pyrin edelleen kohti menestymistä mutta minun täytyy olla realistinen unelmissani. Uskoisin että koen vielä lopulta täyttymyksen vaikka se ei olisi sitä mitä eniten haluan, saan lopulta sen mielentilan että minulla on kaikki jo tässä mitä haluan.