Maagiset messut

Olen ihan innoissani. Tänään tapahtui jotakin varsin erityistä. Löysin omalta paikkakunnalta teatteritoimintaa. Sinne ei ole mitään pääsykokeita ja pienellä paikkakunnalla varmaan helpompaa myös päästä jäseneksi ja harrastamaan teatteria. Se ei ole Näty tai muu paikka jonne on vaativat pääsykokeet ja isot lukukausimaksut. Hyvä paikka siis minulle amatöörille aloittaa tämä harrastus. No, hyväksyivät jäsenyyteni. Nyt pitää seuraavaksi ottaa selvää onko heillä jotakin kursseja tai näytelmiä jopa joissa näytellä.

Tänään oli messutapahtuma johon mentiin ohjaajan ja toisen asukkaan kanssa. Heti kun pääsin sinne ihmisvilinään missä yrittäjät esittelevät yritystään, olin kuin kotonani. Juteltiin siinä että olisi hienoa olla oman itsensä pomo ja menestyä ja tehdä paljon töitä.

Siellä oli Kristillisdemokraattien pöytä ja kiinnitin heti huomiota vaaleahiuksiseen naishenkilöön puvussa joka säkenöi karismaa ja ajattelin että tämä on varmaan joku suhteellisen tunnettu poliitikko mutta en häntä tunnistanut koska en politiikkaa seuraa. Kysyin siinä varsin kömpelösti että oletteko kaikki poliitikkoja ja naurahdin itsekseni kun tajusin tämän kysymyksen typeryyden ja hymyilin ja sanoinkin että minä idiootti. Menin hiukan noloksi kuten aina kun olen jossain tekemisissä jotenkin julkisuuden kanssa. Pysähdyin siinä heidän kojullaan ja vaihdoin pari sanaa. Heillä oli taulu ja tusseja ja jossa kysyttiin muistaakseni että mikä elämässä on tärkeää, kirjoitin sinne mietiskely. Jostain syystä he kysyivät minulta voinko ottaa heidän puhelimellaan ryhmäkuvan heistä. Menivät sitten siihen riviin hymyilemään ja taulu näkyi siinä heidän vieressään ja nappasin pari kuvaa. Että jos joku näkee jossain Kristillisdemokraattien Instagramissa tai jossain tämän kuvan niin se saattaa olla minun ottamani.

Olin aivan innoissani jälkeen päin. Se on se maaginen tunne joka minulle aina tulee kun olen mitenkään tekemisissä julkisuuden tai julkisuuden henkilöiden kanssa. Se tuntuu niin omalta jutulta. Muutakin hienoa tapahtui tänään. Siellä oli parikin eri teatteriyhdistystä kojuineen. Toiselta niistä kyselin onko heillä toimintaa mihin voi osallistua, näyttelijänä, ei katsojana. On kuulemma castingit koko perheen näytelmään joskus tässä. Annoin heille puhelinnumeroni. Sanoin ettei minulla ole aiempaa kokemusta, kuulemma se ei haittaa. Voisinpa vaikka repäistä ja mennä sinne.

Oli siis varsin antoisat messut. Niin, ja löytyi sieltä lopulta sitten kaverikoiriakin mitä tuo ohjaaja tahtoi kovasti nähdä.