Rakastan kaikkea

Eilen on ollut vallan mainio päivä. Omituista kyllä miten nopeasti ilta tuli. Tuntuu kuin olisin koko päivän vain juonut aamukahvia. 

Mukavaa huomata että on enemmän alkanut saada myönteisempää palautetta. Surullista että kun on hullu, ihmiset helposti kiusaa. Ihminen on eläin. Heikko yksilö joutuu kokemaan kovia. 

Rakastan kaikkea ja kaikkia ja suurin kutsumus yli kaiken, on auttaa. Jos voin edes yhtä ihmistä elämässä auttaa, olen tehnyt oikein. Vaikka moni kiusaisi ja joku kokisi että olen avuksi, olen tehnyt oikein. Tältä minusta tuntuu. Kaikki tämän maailman tuska ja kärsimys... Tahdon joskus vielä ottaa kantaa ja painottaa oman tarinani avulla miten hyvyys ja rakkaus on oikein ja pahuus vie järjen. 

Haaveilen hänestä edelleen. Meillä oli yhteys. Teininä aina haaveilin maata nurmikolla yöllä ja keskustella kaikesta henkilön kanssa jonka kanssa koen henkisen yhteyden. Mitään koskaan en ole halunnut niin kuin kokea henkinen yhteys toiseen ihmiseen. Se on parempaa kuin mikään muu koskaan. Olen hetkellisesti sen kokenut yhden ihmisen kanssa, yhden lyhyen keskustelun ajan. Se jäi varmaan ikuisesti mieleen. 

Rakastan perhettäni. Kaikesta siitä pahasta huolimatta mitä on tapahtunut ovat he edelleen perhettäni ja rakkaita minulle. No, ehkä rakkaita on liian voimakas sana. Sanotaan mieluummin että olen surullinen heidän puolesta ja tahtoisin heille parempaa. 

En voi edes kuvitella mitä on kärsiä koko elämänsä vauvasta vanhuuteen asti. 

Olen alkanut rakastaa aivan kaikkea. Elämäni on täynnä rakkautta. 

(Kuvat tekoälyllä.)