Paratiisi maan päällä

Minulla mieli muuttuu nopeaan. Äsken ajattelin että olen lesbo ja nyt haaveilen eräästä miehestä. Hän tulee jossain vaiheessa kylään. En malta odottaa. Tyylikin vaihtelee paljon.

Eilen käveleskelin ulkona ja kuuntelin samalla musiikkia. Katselin puita jotka heiluivat tuulessa ja varjostuivat auringon paistaessa niiden takaa. Kuuntelin remixiä biisistä Moonlight Shadow samalla ja fiilistelin pahuutta ja sitä miten voimallista ja kaunista se on. 

Siinä aloin miettimään miten olen onnistunut ikään kuin muuttamaan pahuuden energian elämänvoimaksi, mitä hyvyys ja valo taas aina on. Yleensä pahuus on vain tuhoa. Minulle se ei enää sitä ole. Se on voimakasta ja kaunista omalla tavallaan. Omanlaisensa energia. 

Vähän sama juttu kuin viihteessä väkivalta tai kauhu. Samaan tapaan nautin tästä pahuuden tunnelmasta. Se on huumaavaa. Ikinä en tekisi pahaa kellekään, sellaisia tekoja. Minulle pahuus on energia, erilainen kuin hyvyyden energia, josta yhtälailla nautin. 

Se on kuitenkin vain väliaikainen vaihe, kokea pahuutta ylipäätään. Jos ajattelee ihmisen kehitystä ja evoluutiota, jos kaikki ihmiset tekisivät oikeat valinnat, voisi tämä maailma olla taivas maan päällä. Paratiisi. Se on meillä kollektiivisesti toistaiseksi vain unelma. Läheskään kaikki eivät tee niitä tekoja mitä pitäisi jotta kaikilla, niin ihmisillä kuin myös eläimillä ja luonnolla, olisi hyvä olla.