Laajaa, kirkasta, tarkkaa

Olen tässä viime päivinä ottanut rennosti. Kävin kävelyllä ja ihastelin taivasta. Aurinko ja sen valo tuntui suorastaan jumalalliselta. Kuin itse elämän ydin, itse Jumala, tai jotakin mitä sanat eivät tavoita. Niin laajaa, kirkasta ja tarkkaa, aivan kuin se uni jonka näin, jossa oli iso ja kaunis haikalaparvi. 

Pari päivää sitten olin kävelyllä kun yhtäkkiä tunsin jalkani maata vasten. Katselin ympärilleni. Ruoho oli niin vihreää ja elävää, samoin puut ja kukat kuin luonnon taideteoksia. Kyyneleet tulivat silmiin sitä kaikkea kauneutta katsoessa. 

Olen alkanut havaita miten aistit avautuvat uudella tavalla. Maailma on todellinen, konkreettinen ja fyysinen. Tuntuu hyvältä. En tajunnut myöskään miten paljon onkaan erilaisia tunteiden vivahteita sekä miltä oma keho tuntuu kun se todella tuntuu. Miten ihanaa on pelkästään se kun tuntee jalkapohjat maata vasten. 

Kävelylenkkien lisäksi olen vain kahvitellut ja katsellut My Little Pony -sarjaa. Se on laadukas vaikka onkin lähinnä lapsille suunnattu animaatiosarja!