Viimeisimpiä kuulumisia

Ihana kesä, lämpö ja elämästä nauttiminen. Kävelin ulkona paljain jaloin nurmikolla ja tunsin maadoittavan, kostean ja viileän ruohon jalkapohjiani vasten. Kävin myös silmälasiliikkeessä tilaamassa uudet lasit. Todella ihanaa saada uutta ilmettä uusilla laseilla.

Epämääräisestä tuskasta ei tietoakaan. Yhtäkkiä vain havahtuu että sitä ei enää ole. Sitä oli aika pitkään nimittäin ja nyt se on poissa.

Sain taas ihanaa palautetta. Ihmiset jotka tuntevat minut, yleensä todella paljon kehuvat minua. Netissä sen sijaan saan monesti ei niin kivaa palautetta. Tunnen oloni vähän epävarmaksi kun joku kehuu koska en halua kokea olevani mitenkään itserakas tai ylimielinen tai halua että pissa nousee päähän niin olen siksi huono vastaanottamaan kehuja. Eräs naapuri tässä juuri kehui minua että kirjoitan hyvin ja minusta tulisi hyvä kokemusasiantuntija ja että hän on ylpeä minusta ja kun sanoin etten ota sitä kunnolla vastaan, sanoi hän jotakuinkin että perkele ota vain nyt se vastaan. Heh.

Ihan ihme eheytymistä nyt tässä ollut. Olen rennompi ja vähemmän estynyt. Olen enemmän itsessäni, kehossani, enemmän minä. Entistäkin vähemmän estynyt.

Huomasin että alan puhumaan itsekseni ääneen, sanoin, että en tahdo. Sanoin sen uudestaan. Sanoin että en tahdo ja se tarkoittaa etten tahdo. Eikä kukaan voi tehdä mitään koska sanon niin! Nauratti. Helpotti. Se on kai jotakin mitä olen kovasti halunnut sanoa aina mutta en voinut tai uskaltanut. Nyt voin.

Olen havainnut tässä viimeisen viikon aikana muutosta. Oikeasti edistymistä. En ajatellut että tällainen eheys olisi mahdollista. Mitenköhän sitä kuvailisin. Myös asioiden sanoittaminen on nyt vaikeampaa. Olen kirjoittanut päiväkirjaakin harvemmin. Mieli prosessoi sisällä, tuotan ulos vähemmän.

Eilen päätin sen viimein, irti telepatiasta kokonaan. Se on harhaa. Tiedän miten todelliselta harhat voivat tuntua. Edelleenkin kyllä on asioita joita en osaa järjellä selittää. Mutta en takerru niihin liikaa, en usko johonkin vaikka se näyttäisi olevan todellista. Eilinen päätös oli hyvä. Tänään on olo ollut helpompi ja jos tulee "telepatia-oloja", osaan ne sivuuttaa enkä yritä olla tiedostamatta sen uskomuksen takia.

Ihan omituista... Alan eheytyä? En osaa muotoilla sanoiksi tätä mitä nyt käyn läpi. En ole jumiutunut kuin ennen, ahdistunut kuin ennen. Miksi kukaan ei hyväksikäytä enää? Mikä on pielessä? Ei tietenkään ole pielessä, päinvastoin.

Kuuntelin tässä elokuvien soundtrackeja. En ole aiemmin saanut vastaavaa elämystä musiikista. Klassinen musiikki on uusi suosikkini.

Sitten vähän maallisempia juttuja. Saan pian uudet lasit tosiaan ja sen lisäksi tilasin tuhkanvaalean peruukin itselleni. Ihanaa kauneushemmottelua. Voisi myös uuden septumin ostaa.

Jotakuinkin tämän sävyinen. Noissa kuvissa on kaverin peruukki. Huomattiin molemmat että tuo sävy pukee minua. Sen sijaan keltaisen sävyinen vaalea, ei yhtään. Ihanaa.