Olet vihattu vain koska olet

Kirjoitan vähän aiheesta josta en ole kovin paljon kellekään puhunut tai missään kirjoittanut. Se on siis se miten vedän tiettyä negatiivisuutta puoleeni ja tulen uudelleen ja uudelleen kiusatuksi. Se on ajatus, että olen vihattu, ilman mitään erityistä syytä. Eli minua vihataan, olin mitä tahansa, minkälainen tahansa, ja en osaa ottaa kiltteyttä, empatiaa ja sellaista vastaan. Minusta tuntuu helpommalta ottaa vastaan ilkeyttä. Ja pelkään että tämä tavallaan manifestoituu todellisuudekseni.

Olen kai siksi aina pelännyt ystävällisyyttä koska sellainen on johtanut johonkin ikävään huomioon. On ollut helpompaa olla vihattu kuin rakastettu. Edelleen kärsin tästä ajatuksesta.

Ystävällisyys tarkoittaa yhteyttä ja viha yhteyden katkeamista. Ja pelkään yhteyttä ihmisiin. Päässäni on kaksi ajatusta joista toinen sanoo, olet tosi kiva, olet hieno tyyppi, ja toinen ääni sanoo että kaikki vihaavat sinua, olet vihattu vain koska olet.

Koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä. En oikein uskalla olla se joka olen. Tässä äsken tosin kävin pienellä kävelyllä ja huomasin että on helpompaa olla estottomampi, enemmän oma itsensä. Olen useimmiten todella estynyt sosiaalisesti. Esimerkiksi kun näen ihmisiä kadulla, ensimmäinen reaktio on että moikkaisin randomisti vieraita ihmisiä kädenheilautuksella tai nyökäytyksellä. Mutta päädyn katsomaan maahan ja kävelemään ohi. Kun näen naapureita porukassa tupakkapaikalla, haluaisin mennä sinne leveästi hymyillen ja kysyä mitä kuuluu. Mutta päädyn vain olemaan hiljaa. Haluaisin ottaa kontaktia niin että kuuntelisin enemmän ja puhuisin vähemmän itsestäni. En vain ihan osaa. Tai uskalla.

Siihen tähtään että olen se sosiaalinen ja itsevarma minä joka pohjimmiltaan olen. Olen oppinut näyttelemään ujoa. Luulin että se on persoonani, ujosteleva, mutta ei se oikeastaan niin ole. Se on vain rooli jonka opin lopulta. Rooli jossa jouduin olla jotta säästyn vähemmällä väkivallalla kotona.

En ole katkera kiusaamisesta, alaluokkien kiusaamisesta lapsena tai nettikiusaamisesta aikuisena. Se on vahvistanut minua todella. Sori vain, mutta minua ei voi voittaa. Käännän kaiken paskan edukseni vielä.