Dissosiaatio on kiehtovaa

Mitä ihmettä. Todella kummallista. Lähdin ulos hoitamaan asioita kun yhtäkkiä kävellessäni ympäristö näytti todellisemmalta. Tulin puistoon ja istahdin penkille ja nyt maadoituin sitäkin vahvemmin.

Omituista kun kaikki on fyysistä. Ehkä joku joka ei ole koskaan dissosioinut, kokee sen itsestäänselvänä, mutta minulle tämä kokemus on uusi ja ihmeellinen. 

Yleensä se tuntuu siltä kuin katselisi maailmaa lasin läpi ja sen lasin toisella puolen kaikki on kaksiulotteista. Ikään kuin olisi pään sisällä tauotta eikä aivan kosketuksissa ympäristöön ja kehoonsa.

Vähän kuin mieli olisi hirmu paljon laajempi kaiken tämän dissoilun jäljiltä, kaikkien henkisten kausien jälkeen. Kun sieltä siirryn pois ja olen kehossa, on kaikki niin simppeliä. Tässä. Kaikki on tässä.