Kirjoja ja johdattelua kohti ideoita

Tänään on toistaiseksi ollut hyvä päivä. Heräiltyäni join kahvia ja lähdin ulos ja liikkeelle. Täytyi käydä apteekissa. 

Apteekissa käytyäni ajattelin että voisin viettää aikaani ulkona, kaunis sää kun on, ja käydä ehkä kirpputorilla tai kirjastolla. Päätin mennä kirjastolle. Kiipesin portaat ylös aikuisten osastolle ja menin sattumanvaraisesti selailemaan psykologiaan keskittyviä kirjoja. Sieltä sattui ensimmäisenä silmään kirja nimeltä Pahuuden anatomia. Kiinnostavaa. Näistä aiheista kun kirjoitetaan niin vähän ja hulluus ja pahuus ovat aiheina kovin tuttuja. Toinen silmään pistävä kirja oli nimeltään Miksi kannattaa olla (välillä) tekemättä mitään - laiskottelun jalo taito. Huvittavaa. Juuri tätä olen viimeiset päivät pohtinut. Tarttui myös muutama muu kiinnostavan oloinen kirja mukaan. Lainasin ne ja suuntasin kotiin lukemaan.

Ensimmäisenä aloitin lukemaan kirjaa eri persoonallisuustyypeistä. Avasin kirjan ja ensimmäisenä tuli vastaan aukeama: oletko psykopaatti? (No nyt vasta onkin johdattelua, sinä jekkuileva universumi!) Kirjassa oli testi kaikkeen. En tehnyt testiä mutta luin tulokset. Onneksi en varmaankaan ole psykopaatti. Vielä ei huvita olla häikäilemätön ja julma. Toinen testi oli kiinnostava. Oletko johtaja vai seuraaja? Hämmennyin vähän kun luin testin vastaukset. Sen mukaan johtajaluonne "tekee kaikkensa saavuttaakseen tavoitteensa muita ihmisiä huomioimatta". Miksi johtaja ei voisi olla sellainen joka ajattelee kaikkien yhteistä parasta? Taitaa olla että tässä maailmassa on ollut liikaa tuollaisia johtajia jotka eivät piittaa kun kirjakin on sitä mieltä.

Tähän väliin kerron jotain mitä oivalsin liikkeessä ollessani. Olin hivenen ahdistunut ulkona ollessani. Joskus alkaa vain ahdistamaan ilman näkyvää syytä. Oivalsin siinä että siitä voi oppia ulos että ahdistus, ujostelu tai jokin vaikea tunne kuten jopa kauhu, voi olla sellaista että sen kanssa on niin sanotusti sujut. Olen oppinut että joskus saatan ujostella mutta olen täysin sujut sen kanssa ja periaatteessa itsevarma vaikka kenties toimin niin että en halua olla äänessä tai esillä. Vaikeata löytää sanoja tälle. Parhaiten sopii se sanoittaminen että on sujut negatiivisen tunteen kanssa ja sisäisesti harmoniassa sen kanssa jos vähän adistaa, ujostuttaa tai vihastuttaa, tai jotain muuta. Hymyilin. Vielä saavutan tämänkin. Pohdin sen johdosta sitä että jos nyt tuntuu pahalta-pahalta niin joskus olen sujut tämänkin kanssa. Hissukseen.

Jatkan kirjojen parissa. Laitoin tämän kirjan sivuun ja selailin muita lainauksia. Kirja laiskottelusta veti puoleensa. Tätä opusta lainaten: "Kaikille lienee tuttu tilanne, että on yrittänyt ja yrittänyt ratkaista jotakin ongelmaa, mutta asia ei ole edennyt milliäkään. Sitten, kun antaa asian olla tai ottaa pienen lepotauon, esimerkiksi hakee suklaata, juo kupin kahvia tai käy kävelyllä tai vaikka wc:ssä, löytääkin yhtäkkiä asiaan uuden tarkastelukulman tai keksii ajatuksen, jonka jälkeen ongelman ratkaiseminen vaatii enää korkeintaan pientä sorminäppäryyttä. Lyhyt luovan laiskuuden tila on auttanut meitä". Tässä kirjassa käsitellään siis erilaista laiskuutta ja laiskottelua. Toisaalta laiskuus voi olla saamattomuutta, toisaalta se voi olla "luovaa laiskuutta" kuten kirja sanoo, eli sitä että parhaat ideat kumpuavat mieleen silloin parhaiten kun niitä ei aktiivisesti tavoittele. Laiskottelu myös "ravitsee mieltä ja irrottaa kiireestä". Tämä kirja kiteyttää hyvin sen mitä olen viime aikoina eniten yrittänyt oppia. 

Koen parhaimpana kombinaation molempia, sitä, että oppii tekemään myös töitä ilman kiirettä, suorittamisen paineita ja niin edelleen, että laiskottelusta ja työteliäisyydestä tuleekin yhdistelmä molempia, joten voit tehdä tavallaan töitä siitä tilasta käsin että olet rento kaiken aikaa, "laiskottelet" koko ajan vähän. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus se laiskottelu on sitä että et tee mitään kuin vain olet, välillä jatkuvaa miellyttävää flow-tilaa jossa olet rento mutta luova ja tuottelias. Itse koen ja olen oppinut että parhaat ideat tulevat jostain tuolta, alitajunnasta. Siksi tauon pitäminen voi helpottaa idean saantiin koska silloin et ajattele ratkaisua tietoisella mielellä. Ainoastaan muotoilet sen sanoiksi käyttäen tietoista mieltä. 

Nyt jatkan päivää rennommin kun sain tuottaa tekstiä. Nyt tarvitsen lepoa. Juon vain kahvia ja katselen televisiota. Iltaisin on parasta laittaa tuikkuledkynttilät palamaan, nauttia hämyisestä valaistuksesta huoneessani, katsella kaunista kotiani jota kovin rakastan ja vaikka vain olla ja kuunnella hiljaa meditaationauhaa. (Yksi jonka otin tavoitteeksi on kuunnella nauhaa jossa ääni kertoo myönteisiä afirmaatioita jotka sitten passiivinen, vastaanottava mieli ottaa vastaan. Ei tarvitse kuin kuunnella ja ottaa vastaan.) 

Jos haluaa oppia uutta, on toisinaan pakko astua epämukavuusalueelle tai pakottaa itsensä ottamaan ensimmäinen ja ehkä toinenkin askel. Sen jälkeen se alkaa helpottamaan kunnes siitä tulee luonnollista. Voit kääntää negatiiviset kelat ajatuksissa positiivisiksi tällä tavoin. Voisin harkita että kirjoitan tästä joskus erikseen oman merkinnän. Kunnes jaksan. Nyt en jaksa enempää. Kahvikuppi kutsuu.